Suomi on elintarviketutkimuksen huippumaa. On korkea aika, että otamme osaamisen käyttöön vienninedistämisessä.
Työ- ja elinkeinoministeriön tilaaman suomalaisen innovaatiojärjestelmän evaluoinnin loppupäätelmänä oli, että suomalainen innovaatiojärjestelmä on liian suomalainen. Olemme käsittämättömän heikosti verkostoituneet kansainvälisesti muun muassa tutkimuslaitoksiin.
Tämä on todellinen kipupiste teollisuudellemme, kuten Työ- ja elinkeinoministeriön valtiosihteeri Mikko Alkiokin arveli evaluointiraportin tiedotustilaisuudessa. Suomalainen ikuisuusongelma: heikko markkinointi- ja myyntikyky, johtunee pitkälle kontaktien puutteista. Kansainvälisesti tunnustettu tutkimusosaamisemme voidaan nostaa avainrooliin kontaktien luomisessa.
Tuotekehitystä, tutkimuksen kansainvälistä verkostoitumista ja vientikaupan vauhdittamista voi lähteä kuljettamaan rinta rinnan.
Suomessa voidaan jo vihdoin lakata puhumasta, että vientiyritysten on hankittava kannuksensa ensin kotimarkkinalla. Suomi ei ole riittävän suuri markkina globaalisti kilpailukykyisten tuotteiden kehittämiseen tai testaamiseen. Miksi suomalaisyritykset eivät lähde kehittämään tuotteita suoraan vientimarkkinoille ja nimenomaan maksukykyisille sellaisille yhdessä tutkimuslaitosten kanssa?
Otetaan vaikkapa esimerkiksi pitkälle kehitetyt, terveysvaikutteiset, marjapohjaiset tuotteet. Joukko suomalaisia marjanjalostajia varmistaa, että jotakuta tiettyä raaka-ainetta löytyy riittävästi Suomesta tai tarvittaessa marjaa ostetaan Suomeen. Yritykset käynnistävät yhteistyön suomalaisen tutkimuslaitoksen kanssa. Perustutkimus on kunnossa, siinähän me olemme hyviä mennen tullen. Mutta sitten avataankin yhteys japanilaiseen tutkimuslaitokseen, kutsutaan japanilaiset kylään ja verkostoidutaan. Kuulostellaan, mitä marjasta kannattaisi Suomessa Japaniin valmistaa. Lähdetään yhdessä kehittämään japanilaisten kanssa marjapohjaista huipputuotetta asiakaslähtöisesti, loppuasiakkaan tarpeista käsin vain ja ainoastaan Japanin markkinaa varten.
Tuote jalostetaan mahdollisimman pitkälle Suomessa, mahdollisimman suuri jalostusarvo jää Suomeen. Kun aletaan puhua testauksista ja tuotekehityksen kalleimmista loppuvaiheista, vastuu vyörytetäänkin japanilaisille. Japanilaiset myös viimeistelevät maun, tuotteen rakenteen, pakkauksen ja sovittavat sen omalle markkinalleen.
Japanilaiset tekevät sen, jossa Suomen kone pahiten yskii eli kaupallistamisen. He tietävät, kenelle tuote kannattaa myydä ja miten. Japanilaisen tutkimuslaitoksen verkostojen kautta etsitään tuotteen jakelukanavat.
Ja sitten kun prosessi saadaan pyörimään, sitä voi monistaa uusiin tuotteisiin ja uusille markkinoille. Mitä vaikeuksia vientiyrityksillä on tässä mallissa? Ainoa vaikeus on pysyä vauhdissa mukana, vienti käynnistyy kuin itsestään. Ja ketkä ovat voittajia? Jokainen osapuoli niin Suomessa kuin Japanissakin tutkimuslaitoksia ja japanilaista loppukäyttäjää myöten, joka lopulta saa niitä suomalaisia marjajalosteita joita on jo vuosia odottanut.
Ainoa, missä suomalaisten kannattaa olla tarkkana, on että tuotteen valmistus tapahtuu mahdollisimman pitkälle Suomessa. Raaka-aineen rahtaamiseen maailman ääriin ei kukaan saisi Suomessa sortua. Ja suomalaisyritysten on varmistettava, että heillä riittää neuvotteluvoimaa koko prosessin ajan, hintaneuvotteluissa, jos keskustellaan lisensseistä tai patenteista ja niin edelleen. Marjayritysten on viisasta perustaa vienti- tai markkinointiyhtiö, jotta japanilaisilla on Suomessa vain yksi neuvottelukumppani ja jolla on riittävästi painoarvoa.
Nykyisellään yksittäinen vientiyrittäjä on aivan yksin heti kun maan rajan yli astuu. Suomalaisella elintarvikeviennillä ei ole perinteitä, ei verkostoja, ei kontakteja, ei kanavia. Ei ole mikään ihme, että pienten yritysten on äärimmäisen vaikeaa päästä viennin alkuun.
Jos edellä esitetty saadaan viedyksi käytäntöön, meillä on vienninedistämiseen uusi tapa, joka hyödyntää suomalaista tutkimusosaamista, verkottaa tutkimuslaitoksia ja kaiken lisäksi edistää kauppaa. Mistä löydetään ensimmäinen pilotti, joka toteuttaa ajatuksen käytännössä? Sitran ERA -ohjelman marjaklusterin yritykset? Mikä tutkimuslaitos on kiinnostunut tiivistämään verkostojaan maailmalle?
Eeva-Liisa Lilja