Toisinaan poliittiset puolueet eli poliittisen elämämme perusmoottorit laiminlyövät tietoisesti tai tulevat tarkoittamattaan laiminlyöneeksi joitakin niiden kannattajille elintärkeitä asioita.
Mikään poliittinen taho ei voi keskittyä kaikkiin asioihin samanaikaisesti. Gouverner, c’est choisir, hallitseminen on valitsemista. Pitää siis valita, mitkä asiat halutaan nostaa politiikan päiväjärjestykseen ja poliittisten päätöselinten agendoille. Kaikista ihmisten arkea häiritsevistä huolenaiheista ei tule poliittisia kantoja edellyttäviä poliittisia asiakysymyksiä. Asiat eivät politisoidu itsestään. Ne politisoituvat vasta kun joku ne politisoimalla politisoi. Siihen täytyy olla jokin syy. Kannattajiensa edunvalvonta riittäisi puolueille mainiosti perusteeksi politisoida ruokakysymys.
Ruoka on aikamme olennaisia, mutta laiminlyötyjä suuria kysymyksiä. Jokaisen täytyy syödä. Jo pelkästään tämän seikan luulisi riittävän siihen, että ruokaan kiinnitettäisiin syvällistä poliittista huomiota. Näin ei kuitenkaan ole. Harvat hyödykkeet ovat samalla tavalla välttämättömyystarvikkeita kuin elintarvikkeet. Ruokaan liittyy niin paljon taloudellisia ja poliittisia etuja, että voisi olettaa ruualla olevan olennainen merkitys politiikassa niin kansallisesti kuin kansainvälisestikin.
Puolueiden olisi korkea aika keskittyä niin perustavanlaatuiseen asiaan kuin ruoka. Maslown tunnetun tarvehierarkian mukaan ihmisille ovat ominaisia viidenlaiset tarpeet, joista ensimmäinen on perustavin ja viimeinen korkein tarve: 1. fysiologiset tarpeet, 2. turvallisuuden tarpeet, 3. yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet, 4. arvonannon tarpeet sekä 5. itsensä toteuttamisen tarpeet. Ruoka liittyy näistä kaikkiin, ei vähiten fysiologisiin tarpeisiin.
Ruokaa koskeva asiantuntemus on puolueissamme aivan liian heikkoa, käytännöllisesti katsoen olematonta. Millään puolueella ei ole järjestelmällistä ja kattavaa ruokalinjausta.
Ruoka ei ole samalla tavalla tärkeä asia kaikille ihmisille. Ruokakorin suhteellinen painoarvo kuluttajan ostoskorissa vaihtelee. Mitä alhaisempi väestön elintaso, sitä suurempi on ravintomenojen osuus kulutusmenoista. Tulojen kasvaessa ihmiset eivät välttämättä ryhdy syömään aiempaa enemmän ruokaa, mutta kylläkin parempaa.
Vasemmistopuolueita kannattavat perinteisesti juuri ne yhteiskuntaryhmät, joille ruuan merkitys kulutuskorissa on suurin. Onkin paradoksaalista, miten vähän erityisesti vasemmistopuolueet kiinnittävät huomiota ruokaan.Kyse on häkellyttävästä piittaamattomuudesta kannattajille tärkeistä asioista. Ruoka on vasemmistopuolueiden sokea piste. On vaikea keksiä toista elämänalaa, jossa jonkin puolueen perinteisten kannattajien oleellisia asioita laiminlyötäisiin yhtä perusteellisesti.
SDP:n ja Vasemmistoliiton ohjelmissa ei juuri ole ruokaviittauksia. SDP:n nykyisessä, vuonna 1999 hyväksytyssä periaateohjelmassa ei ole lainkaan ruokaviittauksia.
SDP:n edellisessä ohjelmassa vuodelta 1987 oli yksi ruokaviittaus: "Luonnon tuottokyky on ravinnonsaannin ja tuotannon perusta." SDP:n tavoiteohjelmassa "SDP:n tavoitteet vaalikaudelle 2007 - 2011" ei ole ruokaviitteitä.
Vasemmistoliiton periaateohjelmassa vuodelta 2007 ei ole ruokaviitteitä. Vasemmistoliiton poliittisessa tavoiteohjelmassa vuosille 2007 - 2010 sen sijaan on yksi lause: ”Luonnonmukaiseen maataloustuotantoon siirtymistä on tuettava ja kuluttajien tietoisuutta luomutuotteista on lisättävä.”
Muut eduskuntapuolueet eivät ole vasemmistopuolueita paremmassa asemassa: niidenkään ohjelmissa ei ruokatavoitteita juuri ole. Keskustan periaateohjelmassa vuodelta 2006 on kolme ruokalausetta: "Jokaisen kansakunnan oikeus ja velvollisuus on ruokkia oma väkensä, vain vahva ja kannattava maatalous pystyy siihen. Suomalaisten maanviljelijöiden tuottama ruoka muodostaa elintarviketaloutemme perustan. (…) Tavoittelemme mahdollisimman suurta omavaraisuutta ruuan ja energian tuotannossa."
Kansallisen Kokoomuksen periaateohjelmassa vuodelta 2006 ei ole ruokalauseita.
Vihreän liiton periaateohjelmassa vuodelta 2006 on peräti oma ruokakappale: "Puhdas vesi ja riittävä ravinto ovat jokaisen oikeus. Viidesosa maapallon asukkaista kärsii nälästä ja puhtaan veden puutteesta vaikka, molempia on maailmassa riittävästi. Kehitysmaille on luotava mahdollisuudet suojella omavaraisuuttaan ruuan tuotannossa. Lisäksi paikallisille tuottajille on taattava maataloustuotteiden hinnasta riittävä osa. Maailman makean veden varannot tulee suojella maatalouden, teollisuuden ja yhdyskuntien päästöiltä. Merten luonnonvarojen liikakäytön vuoksi kalakannat ovat monilla alueilla romahtamassa. Rajoitusten lisäksi lajistoltaan tärkeille merialueille onkin luotava kokonaan kalastuksesta vapaita suojelualueita."
Ruotsalaisen kansanpuolueen periaateohjelmassa vuodelta 2006 on kaksi ruokalausetta: "Ilma, vesi ja ruoka ovat ihmisen elämän perusedellytyksiä, mutta niiden kautta altistumme myös haitallisille aineille. Meidän täytyy vaalia ilman laatua, puhdasta pohjavettä ja elintarvikkeiden korkeaa laatua minimoidaksemme ihmisen, erityisesti lasten, altistusta haitallisille aineille."
Kristillisdemokraattien periaateohjelmassa ei ole ruokalauseita, mutta yleisohjelmassa vuodelta 2005 on yksi: "Terveellinen ruokavalio ja normaalipainoisuus ehkäisevät useita sairauksia." Perussuomalaisten yleisohjelmassa vuodelta 1995 on yksi ruokalause: "Suomen mahdollisuus on puhtaassa, luonnonmukaisessa elintarviketuotannossa sekä hyvin hoidetussa monimuotoisissa metsissä."
Pelkkä silmäys puolueohjelmiin paljastaa, että ruoka ei ole eduskuntapuolueillemme olennainen asia, edes periaatetasolla. Syytä olisi.
Matti Wiberg