Eläimet ravitsevat itseään; ihminen syö; vain sivistynyt osaa aterioida. […] Kansakuntien kohtalo riippuu niiden tavasta ruokailla.
– Jean Anthelme Brillat-Savarin
Suomalaiset ovat perinteisesti syöneet elääkseen eivätkä eläneet syödäkseen. "Tankkaamisen" idea on ollut keskeinen osa pöytäkulttuuriamme.
Toisaalta muutoksen tuulet tuntuvat myös ruoka- ja pöytäkulttuurissa. Ruuan terveellisyyttä ja riittävyyttä korostava ajattelutapa on laajentunut kokeellisen keittiön ja uudenlaisen esteettisyyden suuntaan.
On havahduttu siihen, että ruoka on mitä suurimmassa määrin myös sosiaalinen, historiallinen ja elämänfilosofinen asia. Mieleeni tulevat ranskalaisen sosiologiguru Jean Baudrillardin sanat: Surkeampi ja köyhempi kuin kerjäläinen on ihminen, joka joutuu syömään yksin.
Taide kohtaa ruokakulttuurin
Nykytaiteen museo Kiasmassa järjestettiin helmikuun lopussa seminaari ruokakulttuurista. Se on hyvä paikka keskustella ruokakulttuurista, sillä taiteilijat ovat halki vuosisatojen arvostaneet hyvää ruokaa ja juomaa. Kotimaisista esimerkeistä mainittavimpia on kuvanveistäjä ja elämännautiskelija Ville Vallgren (1855–1940) eli Pariisin Ville.
Parhaimmillaan hyvä ruoka ja juoma lähestyvät taiteen tekemistä. Vuoden 2007 Kasselin taide-documentan kuraattorina toimi Roger M. Buergel. Hän kohautti niin taide- kuin gourmet-piirejä kutsumalla legendaarisen elBullin keittiömestari-omistajan Ferran Adriàn ”taitelijan” roolissa mukaan Kasseliin.
Made in Finland
Suomi on insinöörien luvattu maa, jossa ”pelit ja pensselit” ovat yleensä kunnossa. Maamme vaurastuessa tämä on näkynyt teknologian roolin korostumisena: keittiöstäkin löytyy hitech-laitteita, jopa pippurimyllyyn saa panostaa.
Suomessa on mielenkiintoinen ruokaperinne ja laadukkaat raaka-aineet. Potentiaalin hyödyntämisessä pitäisi saada turbovaihde päälle! Lapin yliopiston tutkijan Joona Pietarilan mukaan liian usein unohdetaan ruokaan ja juomaan liittyvän tarinankerronnan merkitys:
”Viime vuosina on puhuttu runsaasti elämystaloudesta, elämystuotteista ja elämyspalveluista. Ravintola-, hospitality- ja matkailupalveluiden kautta avautuu lukuisia mielenkiintoisia yhteyksiä ruokakulttuuriin ja ravintoajatteluun. Myös ruuan merkitykseen matkailun vetovoimatekijänä on viimein havahduttu.”
Kysymys on paitsi tuotteiden laadusta myös markkinoinnin ja brändäyksen osaamisesta. Miksei esimerkiksi suomalaisen ruokakulttuurin yhtä helmeä, jokapäiväiseen arkeen kuuluvaa hernekeittoa voisi tarjota lihaisana luxus-hernesoppana?
Suomalaisuus maailmankylässä: glokaali ruokakulttuuri
Kanadalainen kulttuurintutkija Marshall McLuhan pohdiskeli jo 1960-luvulla maailmankylän ideaa.
Sähköinen tiedonvälitys ja liikenneteknologia ovatkin kutistaneet merkittävästi planeettaamme. Teknologiat ja innovaatiot, ajankohtaisuutiset, muotitrendit sekä erilaiset (ruoka)kulttuurivaikutteet leviävät nopeasti mantereelta toiselle, maasta ja (ala)kulttuurista toiseen.
Me juureudumme silti maailmaan yhä vahvasti paikallisista lähtökohdista. Äidinkieli, arkiset tapamme sekä identiteettimme juurruttavat meitä syvällisesti paikallisiin ja alueellisiin olosuhteisiin. Viime vuosina on puhuttu myös glokaalista eli globaalin ja lokaalin yhdistävästä (ruoka)kulttuurista.
Tilaa onnellisille sattumuksille ja yllättäville kohtaamisille
Tunnetun lausahduksen mukaan ihminen on sitä, mitä hän syö. Suomalaisen ruokakulttuurin keskeiset haasteet liittyvät toisaalta ruokakulttuurin perinteen ja omaleimaisuuden ymmärtämiseen; toisaalta aktiiviseen kanssakäymiseen muiden maiden (ruoka)kulttuurien kanssa. Kaikki palaa avoimeen dialogiin ja vuorovaikutukseen.
Avoin innovaatio on hyvä näkökulma kehittämistyöhön: haetaan tarttumapintaa jopa kilpailijoiden kanssa. Avoimuus perustuu siihen, että kun antaa itse tietämystä, saa myös muilta jotain. Voimien yhdistäminen ei ole ollut suomalaisten vahvuus.
Teemme itse tulevaisuutemme ja ruokakulttuurimme. Tulevaisuuden haasteet ovat mahdollisuuksia. Kannattaa luoda olosuhteet, joissa voi tapahtua hedelmällisiä törmäämisiä. Sattumukset ovat parhaita tapoja olla luova.
Tarvitsemme keskustelevaa ruokakulttuuria. Tämä on haaste kaikille alan pelureille: meillä saisi olla enemmän yllättävää törmäämistä ja moniäänisyyttä.
Sam Inkinen