Suhdanneherkkyys ei ole elintarvikealalla yhtä suurta kuin monella muulla alalla. Viime vuoden raaka-aineiden hinnankorotukset ovat tasoittuneet, ja taloustaantuman aikanakin ihmisten on syötävä. Ruoka on ihmisille tärkeää, eikä siitä aleta ensimmäisenä tinkiä.
Suomalainen elintarvikkeiden kulutuskulttuuri on alueellisesti vahva, ja siksi markkinoilta löytyy tilaa myös pienille paikallisille toimijoille. Entistä useampi yritys voisi kuitenkin nostaa kunnianhimotasoaan ja hakeutua isommille markkinoille.
Suomalaisyritysten tuotannon laatu ja liiketoiminnan moraali on korkea: sutta ja sekundaa ei tehdä. Ja jos johonkin lähdetään, siihen lähdetään tosissaan.
Kansainvälisillä markkinoilla toimivat suomalaisyritykset panostavat yleensä paljon tutkimukseen. Suomen elintarviketutkimusosaaminen on maailman huippua, ja sitä pitäisi vieläkin enemmän hyödyntää tuotekehityksessä. Etenkin pk-yrityksillä on vielä paljon opittavaa tutkimustiedon hyödyntämisestä.
Tuotteella pitää olla markkinat, yhteistyökumppanien verkosto ja jakeluketju. Hienot tuotteet pitää saada myös kaupaksi – ja kannattavasti. Tekes on mukana yrityksen koko osaamisketjun kasvattamisessa. Sapuska-ohjelman vahvuus on siinä, että tarjoamme työkaluja myös liiketoimintaosaamisen kehittämiseen. Yritysmentoritoiminta ja muut yritysten omiin tarpeisiin räätälöidyt ohjelmapalvelut vievät yrityksiä konkreettisesti eteenpäin.
Osaajia, jotka pystyvät viemään pk-yrityksiä maailmalle on vielä liian vähän. Määrä onneksi kasvaa koko ajan. 15 vuotta sitten pk-yritys pystyi vielä kasvamaan kotimaisillakin markkinoilla eikä kansainvälistä kilpailua ollut pakko miettiä. Nyt – kotimarkkinoidenkin kilpailun kansainvälistyessä – tilanne on aivan toinen.
Elintarvikealalla kustannusrakennetta on laskettu raaka-aineen ja valmistusprosessin lähtökohdista. Kansainvälistyvien ja kasvavien elintarvikeyritysten osalta raaka-ainehinnat ovat kuitenkin vain yksi tekijä, ja suurin kustannus koituu markkinoinnista ja kasvusta uusille markkinoille.
Yhä useampi haluaa ruokatottumuksillaan kuvastaa elämäntapaansa tai arvovalintojaan. Niin kutsutut oletuslisäarvotuotteet, kuten luomu, lähiruoka tai vaikkapa ihon hyvinvointia edistävät tuotteet tulevat tärkeämmiksi
Tulevaisuudessa yritysten on osattava olla askeleen edellä muita kuluttajien tarpeiden ja toiveiden tunnistamisessa.
Kuluttajakyselyt eivät välttämättä oikea mittari. Kysyttäessä kaikki ostavat luomua, mutta ostokäyttäytyminen voi olla muuta. Olennainen menestystekijä etenkin ulkomaille kasvettaessa on paitsi tuntea eri kulttuurien ostokäyttäytymisen erot, ymmärtää niiden syyt ja osata ennakoida muutoksia. Näiden menetelmien kehittämistä voidaan rahoittaa Sapuska-ohjelman kautta.
Kuluttajat valitsevat mieltymystensä mukaan. Tuotteiden pitää olla aidosti kilpailukykyisiä ilman kotimaisuuskorttia. Miksi ulkomaisuutta pelättäisiin elintarvikkeissa kun ei enää pelätä muuallakaan?
Suomalaisyritysten pitäisi pyrkiä rohkeammin kasvuun lähimarkkinoille. Pk-yritysten kannalta suomalaisen päivittäistavarakaupan ketjurakenteet ovat läntisen Euroopan haasteellisimmat. Jos täällä saa tuotteensa kaupan hyllylle, varmasti löytyy reitti myös lähimarkkinoille, missä vaihtoehtoja on enemmän”, Kari Venäläinen sanoo. Haasteena on löytää sopivat kumppanit, joiden kanssa yhteistyö palvelee molempien osapuolten tarpeita.
Tuotteessa on oltava lisäarvo tai ominaisuus, jonka kuluttaja kokee lisäarvoksi. Coca-Cola-kopiota ei kannata lähteä viemään. Lisäarvoa voi kasvattaa myös muuten kuin itse tuotteeseen keskittymällä. Pakkaus ja tuotteen muotoilu ja markkinointi ovat tärkeitä keinoja vaikuttaa elintarvikkeiden kiinnostavuuteen.
Tilaa on tulevaisuudessa pk-yrityksille, jotka menestyvät kohtuullisesti paikallisilla markkinoilla ja alueellisilla vahvuuksilla. Suuret, kansainvälisillä markkinoilla toimivat yritykset ovat edelleen vahvoja. Uskon kuitenkin, että meillä on selvästi nykyistä enemmän alan pk-yrityksiä, jotka saavat merkittävän osan liikevaihdostaan Suomen rajojen ulkopuolelta.
Kari Venäläinen