Filosofi Pekka Himanen tutkii parhaillaan kohtaamisen taloutta. Himasen mukaan verkottunut yhteiskunta tarvitsee yhä ihmisten fyysistä kohtaamista, eikä pelkästään perinteistä mitä-kuuluu -tapaamisia vaan toisten tunteiden ja tarpeiden aistimista.
- On kahdenlaisia ihmisiä, niitä jotka syövät voimia ja niitä jotka antavat voimia. Osaammeko aistia toisesta ihmisestä, mitä tämä on aina halunnut kuulla ja siten rakentaa yhdessä jotakin suurempaa, Himanen toteaa.
Himasen mukaan luovuudella ja verkottumisella Suomi voi menestyä yhä kiristyvässä globaalissa kilpailussa ja tehtävien uudelleenjaossa. Talouden kannalta, voittajayrityksiä ovat ne, jotka pystyvät kuuntelemaan parhaiten asiakkaitaan ja aktivoimaan yhteisöään.
Lähiruoka, eettisesti ja ympäristöä säästäen tuotettu ruoka on asiakkaan tapa kohdata tuottaja kannustaen hyvään työhön. Kaupassa tämä tuottajan ja asiakkaan kohtaaminen on tietysti hankalampaa kuin esimerkiksi torilla. Kaupassa taas on mahdollista palvella asiakasta yksilönä.
Näin joulunaikaan on ilmeistä, kuinka vahvasti kaupunkilaiset hakevat suoraa kontaktia tuottajan kanssa esimerkiksi joulun aikaan Tuomaan markkinat Esplanadilla vetää tungokseen asti ihmisiä. Eivätkä asiakkaat halua ostaa vain tuotetta.
Himanen laati tämän vuoden alussa innovaatioraportin "Suomalainen unelma", jossa on hyvin perusteellisesti todettu kuinka markkinoita ei ole voitettu teknologia-alallakaan parhaalla tuoteidealla tai teknologialla vaan parhaalla käyttäjäkokemuksella, muotoilulla ja lopulta järkähtämättömällä uskolla yrityksen ideaan ja tuotteeseen. Tämä vaatii keskittymistä omaan erikoisalaan ja päämäärätietoista työtä.
Kilpailun kannalta muuttuvassakin maailmassa pätevät samat lainalaisuudet kuin ennenkin. Ne on innovaatioraportissa summannut Maailman talousfoorumin kilpailukykyindeksin kehittäjä, ekonomisti Xavier Sala-i-Martin:
Tehdään halvemmalla kuin muut
Tehdään samalla hinnalla kuin muut mutta paremmin
Tehdään jotain, mitä kukaan muu ei tee – eikä pysty tekemään
Suomessa ei ole juuri mahdollista kuin kilpailla kolmannen kohdan mukaisesti myös ruuan tuotannon ja elintarvikealan osalta. Suomessa elintarvikeketju on erittäin tehokas, muun muassa tehokkuuden ansiosta ruuan hintaa on pystytty pitämään tähän asti edullisena kuluttajille. Tehokkuuttakin voi lisätä vain tiettyyn pisteeseen asti ja mitä pidemmälle muidenkin maiden koulutus lisääntyy, sitä vähemmän suomalaisilla on etulyöntiasemaan tehokkuudessa.
Kolmas vaihtoehto on myös lähes pelottava, sillä se vaatii heittäytymistä uuteen ja juuri sitä uskoa omaan ideaansa sekä periksiantamattomuutta. Se vaatii myös enemmän asiakkaan kuuntelua ja markkinointitaitoa. Asiakkaan on kerta kaikkiaan haluttava tuotetta tai palvelua sydämessään.
Kun selviämme 141-tukineuvotteluiden draamasta, olisi jälleen hyvä muistaa, että suomalainen maatalous ja elintarvikeala on muutakin kuin tukiaisia. Se on ruokaa, jota ihmiset haluavat syödä ja maistaa, sitä valmistetaan luovuudella ja rakkaudella ja nautitaan yhdessä. Se antaa ihmiselle energiaa ja vitamiineja, jotta ihminen voisi olla sellainen kuin hän on ja tehdä asioita, jotka parhaimmillaan rakentavat tulevaisuutta.
Vaikeudetkin voivat olla mahdollisuus parempaan tulevaisuuteen kuten Pekka Himasen mukaelma Martin Luther Kingin kuuluisasta puheesta esittää:
"Älkäämme kieriskelkö epätoivossa. Vaikka edessämme ovatkin sekä nykyhetken että tulevaisuuden isot haasteet, niin minulla on unelma.
Se on unelma, jonka juuret kulkevat syvälle suomalaisen sielun ytimeen. Minulla on unelma, että tämä kansa lunastaa korkeimman lupauksensa, jonka mukaan jokaiselle ihmiselle kuuluu yhtäläiset mahdollisuudet toteuttaa ainutlaatuista potentiaaliansa elämässä. Minulla on unelma, että tulevaisuudessa elämme Suomessa, joka on sekä luova että välittävä!"
Outi Toivanen-Visti haastatteli filosofi Pekka Himasta marraskuussa 2007.